2017/11/17

LONG TIME NO POST

Tervehdys pitkästäpitkästä aikaa. Nyt just mulla on sellanen fiilis, että mun blogitauko vois olla taaksejäänyttä elämää. Oon saanut hetken hengähdettyä ja keskityttyä muihin asioihin. Mun elämässä on tapahtunu paljon muutoksia niistä ajoista ku oon viimeks kirjottanu ja voin sanoo, että oon aika onnellinen tällä hetkellä. Pitkästä aikaa voin sanoo, että mulla menee oikeesti hyvin.

Jos aloitetaan tilannekatsaus siitä ainoosta asiasta, joka ei oo muuttunu, nimittäin koulusta. Tällä hetkellä elelen 3. jaksoa, joka muuten on mun toiseksi viimeinen jakso lukiota. Tällein abina tuntuu hauskalta kattoo kurssisuorituksia; ensimmäisenä vuonna siellä näky 5 suoritettua kurssia, nyt siellä näkyy 5 suorittamatonta kurssia. Aika menee niin nopeesti, etten ees tajua, että mun ensimmäisistä yo-kirjotuksistakin on jo melko pitkä aika. Kirjotin siis psykologian ja nyt tuloksien tultua M sieltä napsahti ja siihen oon kyllä tyytyväinen. 

Sitten niistä muutoksista.. Suurin on varmastikin se, että en asu enää kotona vanhempieni luona. Oon kesäkuusta asti asunut mun poikaystävän kanssa. Muutin kauemmaksi Jyväskylän keskustasta ja koulumatkaa kertyi yhteen suuntaan n. 30 km. Paikka on mulle unelma; maalaistalo, jossa ei paljoo naapurit haittaa ja lisäks vielä hevosia ihan takapihalla, joilla osasta oon saanut aina silloin tällöin ratsastella. Joulukuun alussa luvassa on kuitenkin muutoksia, joista kerron sitten kun aika on.

Ja sitten vähän enemmän meidän perheestä. Meidän pikkuperheeseen siis kuuluu karvaisia ystäviä. Kesäkuun lopulla saatiin perheenlisäystä parilla pikkukisulla, jotka on mun poikaystävän siskon kasvatteja. Meillä on molemmilla ns. omat kissat ja mun kisu on nimeltään Addu, joka on vähän ujo ja tosi läheisyydenhalunen, oikee halinalle. Addua ei tarvii välttämättä ees koskea, niin kehräys jo alkaa.. :D Nimi tulee siitä, että kun pennut synty, Addulla oli tosi selkeet kolme ruskeempaa raitaa koko selän mitalta. Poikaystäväni kissan nimi on sitten Myy.

Addu heinäkuun puolessa välissä, noin 5 viikkoisena

Lisäksi lokakuussa meille muutti asumaan koiravauvakin. Haluttiin ottaa koira kissojen lisäksi nyt, kun kaikki ovat vielä pentuja. Näin ollen he tottuvat toisiinsa jo pennusta asti, vaikka meidän kissat on jo aikaisemminkin tutustuneet koiraan. Mutta tosiaan tästä meidän koiruudesta. Kyseessä on siis meidän yhteinen koira, joka tottelee (silloin kun korvat ovat toiminnassa) nimeä Neda. Neda on elokuussa syntynyt sekarotuinen narttu, josta löytyy kaukasiankoiraa, belgianpaimenkoiraa ja rottweileria. Ollaan oltu pienestä asti tekemisissä monenlaisten koirien kanssa, joten uskallettiin sen takia ottaa tälläinen laumanvartijakoira. Neda on tosi sosiaalinen ja aina häntä heiluen menossa moikkaamaan kaikkia. Pentu on aika aktiivinen ja kieltäessä saattaa ruveta kyseenalaistamaan niitä kieltoja. Ei sen enempää nyt, mut haluaisitteko mun kirjottelevan Nedan (ja ehkäpä myös kissojen) kuulumisia ja pentuarkea tänne tulevaisuudessa?

Pahoittelut vähän rakeisesta kuvasta...

Tällä hetkellä tilanne on tämä ja näillä mennään niin pitkään kun on tarve. Saa nähdä muutetaanko tästä mun opiskelujen perässä, vai jäänkö lukion jälkeen opiskelemaan Jyväskylään. En tiedä, mutta aika näyttää. Mä koitan jatkossa aktivoitua, ja postauksia on luvassa omaan kotiin, itsenäistymiseen, jatko-opintojuttuihin ja luultavasti niihin eläimiinkin liittyen. Pahoittelut vielä kovin tekstipainotteisesta postauksesta, mutta panostetaan kuviin seuraavalla kertaa.

Mitä teille kuuluu? 

2017/03/31

THE END

Heippa kaikki! Mulla on nyt vähän "vakavampaa" asiaa.. Viime viikot on mun osalta olleet hiljaisempia ja syystäkin. Oon miettinyt ja kypsytellyt mun päässä mulle aika isoa päätöstä. Eilen sanoin sen sitten ääneen, ja nyt avaan sitä vähän teillekkin.

Looking for my way on nyt tiensä päässä. Oon aina tykännyt kirjottaa, ja tykkään vieläkin. Oon aina myös tykännyt valokuvata, ilmasta itseeni blogin kautta. Looking for my way on kulkenut mukana mun elämässä melkein kaksi vuotta, mikä tuntuu mulle pitkältä ajalta. Lukijoita on tullut ja mennyt, palautetta on tullut, niin negatiivista kuin positiivistakin. Blogi on ollut mulle tärkee juttu, johon oon aina halunnut panostaa. Yhtäkään postausta en halunnut tehdä hutaisemalla.

Nyt asiat vaan on muuttunut niin, että musta tuntuu ettei mulla oo mitään annettavaa tänne. En valokuvaa enää juurikaan, kamera pölyyntyy nurkassa, koska en vaan jaksa motivoitua. Enkä halua postata ilman kuvia tai samoilla vanhoilla kuvilla. En myöskään usko, että kukaan jaksaa ikuisesti lukea mun ainaisia kuulumispostauksia, kun muutakaan en keksi.

Looking for my way on ollut mulle matka, josta voi lukea yhdenlaista kasvutarinaa. Oon jakanu tänne mun elämän ylä- ja alamäkiä. Mulla varmasti tulee ikävä, mutta tällä hetkellä tää tuntuu itselle parhaalta ratkaisulta. En voi sanoa varmaksi, ettenkö aloittaisi joskus uudestaan, mutta tällä hetkellä pistän tän homman jäihin. Se vähentää mun taakkaa, kun ei tarvitse miettiä, että "voikamala, en oo taas postannut hetkeen!". Mun elämä jatkuu bloginkin jälkeen entiseen malliin; käyn koulua, aloitan syksyllä abivuoden, nään poikaystävää ja rakennan tulevaisuutta hänen kanssaan, vietän aikaa kavereiden kanssa, käyn ratsastamassa aina kun siihen on mahdollisuus ja niin edelleen. Elän päivän kerrallaan ja nautin hetkistä.

Oon superkiitollinen jokaisesta lukijasta, jokaisesta kommentista ja jokaisesta katselukerrasta Nyt vaan on aika sanoa heipat.

KIITOS


2017/03/13

MULLA MENEE HYVIN

Hei ja hyvää maanantaita kaikille! Mä oon täällä innoissani alottelemassa uutta viikkoa, vaikka viimeset pari viikkoa on ollu rankkoja, mut toisaalta samalla myös kivoja! On tapahtunut niin paljon kaikkee, että välillä menee itselläkin pää pyörälle. Olin hiihtolomaviikon (viikko 9 täällä Jyväskylässä) melkein kokonaan kipeänä, mutta nyt ollaan suhteellisen kunnossa yskää lukuun ottamatta. Onneksi kerkesin kuitenkin muutaman kivan päivän viettämään poikaystävän kanssa, ja kävin ratsastamassakin pitkästä aikaa! Lisäksi aloitin autokoulun (vihdoin!!) viime tiistaina, ja nyt huomenna mulla ois eka ajotunti, niin jännää! Loput mun kuulumiset selviääkin alapuolen kuvista:


 1.  Nukuttiin Fionan kanssa näin päiväunet hiihtolomalla, kun sairastin kotona ♥
 2.  Hiihtolomaviikon sunnuntaina kävin kokeilemassa mun kaverin hevosta Sallia, jolla hyppäsin ekaa kertaa elämässäni! Mentiin ravissa pari kertaa molemmista suunnista tollanen pikkueste ja vitsi oli kivaa!
 3.  Tässä ollaan aloteltu jo koulua, ja venasin pukuhuoneessa aamulla et päästään salille.


 1.  &  2.  Tässä muutama kuva siitä, miten mun koulunkäynti on loman jälkeen startannu. Mulla alko tosi rankka jakso, joten kahviakin on menny sen mukaan.. :D
 3.  Olin viikonlopun lastenleirillä isosena, ja päästiin lasten kanssa leipomaan juustovoisarvia ja muffinsseja.
 4.  Perjantaina suunnattiin mun kaverin kanssa suoraan koulusta ratsastamaan. Mä sain lainaan mun kaverin tallikaverin huippukivan suokkitamman! Käytiin maastossa köpöttelemässä ja päästiin vähän rallittelemaankin! Mun ratsu tykkäs niin kamalasti, että ei paljoa pidätteet kiinnostanu, kun kaveri nosti laukan..:D ♥ 

Millainen viikko teillä on tulossa? ☺

2017/03/07

CLOTHING INSPIRATION

Heips kaikki! Mä en yleensä hirveesti kirjoittele pukeutumisesta, kauneudesta tms tänne, vaikka ne mua tietyllä tasolla kiinnostaakin. Viikonloppuna vietin kuitenkin useamman tunnin Pinterestin parissa ja kasasin teille pari kollaasia siitä, millaset jutut mua inspiroi pukeutumisen suhteen just nyt. Oon varmaan joskus maininnu, että tykkään katsella muiden pukeutumista kaduilla ja inspiroitua siitä, niin tänä talvena on mun mielestä ollu liikkeellä paljon kivoja trendejä pukeutumisen suhteen. Tässä teille nyt sit muutama esimerkki, mihin oon tänä talvena tykästyny:


 OVERSIZE NEULEET 
Oon ite suhteellisen rento pukeutuja, joten nää oversize neuleet ja paidat on mun mielestä tosi jees. Helppo ja kivan yksinkertainen yhdistelmä esimerkiksi farkkujen kanssa. Mulla on itellä aika vähän näitä yli-isoja neuleita suhteutettuna siihen miten paljon tykkään näistä. Noilla käärityillä hihoilla ja esimerkiksi kellolla tai näyttävämmällä rannekorulla saa kivan yksityiskohdan tälläiseen asuun.


 RUUDULLISET HUIVIT 
Ruudulliset huivit on tänä talvena iskeny muhun ihan kympillä. Kun pukeudutaan yksinkertasiin väreihin, niin ruutukuvio huivissa tuo mun silmään kivan väripilkun asuun. Multa itseltäni tälläinen vielä puuttuu, mutta oon salaa kaupoissa pyöriessä kattellu, jos vaikka sattuis tulemaan joku kiva yksilö vastaan, jonka vois sitten kassan kautta kotiuttaa.


 KOROLLISET NILKKURIT 
En oo ite oikein koskaan välittäny korkokengistä, enkä varsinkaan arkikäytössä, mutta tää trendi on jotenkin muuttanu mun mielipidettä. Omaan silmään varsinkin nää yksinkertasemmat nilkkurit on sopivan rennot arkikäyttöön. Voisin itekkin kuvitella pitäväni tälläisiä ja varmaan sen takia tän sorttiset kengät onkin ruvennu himottamaan kevään lähestyessä...

Millasiin juttuihin te ootte tykästyny viime aikoina pukeutumisen saralla?


Kuvat Pinterest