THE END

Heippa kaikki! Mulla on nyt vähän "vakavampaa" asiaa.. Viime viikot on mun osalta olleet hiljaisempia ja syystäkin. Oon miettinyt ja kypsytellyt mun päässä mulle aika isoa päätöstä. Eilen sanoin sen sitten ääneen, ja nyt avaan sitä vähän teillekkin.

Looking for my way on nyt tiensä päässä. Oon aina tykännyt kirjottaa, ja tykkään vieläkin. Oon aina myös tykännyt valokuvata, ilmasta itseeni blogin kautta. Looking for my way on kulkenut mukana mun elämässä melkein kaksi vuotta, mikä tuntuu mulle pitkältä ajalta. Lukijoita on tullut ja mennyt, palautetta on tullut, niin negatiivista kuin positiivistakin. Blogi on ollut mulle tärkee juttu, johon oon aina halunnut panostaa. Yhtäkään postausta en halunnut tehdä hutaisemalla.

Nyt asiat vaan on muuttunut niin, että musta tuntuu ettei mulla oo mitään annettavaa tänne. En valokuvaa enää juurikaan, kamera pölyyntyy nurkassa, koska en vaan jaksa motivoitua. Enkä halua postata ilman kuvia tai samoilla vanhoilla kuvilla. En myöskään usko, että kukaan jaksaa ikuisesti lukea mun ainaisia kuulumispostauksia, kun muutakaan en keksi.

Looking for my way on ollut mulle matka, josta voi lukea yhdenlaista kasvutarinaa. Oon jakanu tänne mun elämän ylä- ja alamäkiä. Mulla varmasti tulee ikävä, mutta tällä hetkellä tää tuntuu itselle parhaalta ratkaisulta. En voi sanoa varmaksi, ettenkö aloittaisi joskus uudestaan, mutta tällä hetkellä pistän tän homman jäihin. Se vähentää mun taakkaa, kun ei tarvitse miettiä, että "voikamala, en oo taas postannut hetkeen!". Mun elämä jatkuu bloginkin jälkeen entiseen malliin; käyn koulua, aloitan syksyllä abivuoden, nään poikaystävää ja rakennan tulevaisuutta hänen kanssaan, vietän aikaa kavereiden kanssa, käyn ratsastamassa aina kun siihen on mahdollisuus ja niin edelleen. Elän päivän kerrallaan ja nautin hetkistä.

Oon superkiitollinen jokaisesta lukijasta, jokaisesta kommentista ja jokaisesta katselukerrasta ♥ Nyt vaan on aika sanoa heipat.

KIITOS ♥