2018/12/18

STILL ALIVE

Heippa pitkästä aikaa! Viime postauksesta on kulunut aikaa, liian pitkän aikaa. Ette te taida edes oikein tietää mitä tässä koko kuluneen vuoden varrella on ees tapahtunut tai mitä mulle kuuluu nyt. Mulla on ollut vähän kaikenlaista tässä kuluneen vuoden aikana meneillään ja oon elänyt niin hetkessä ja päivän kerrallaan, että blogi ei oo edes mahtunut mun ajatuksiin, valitettavasti.. Kulunut vuosi on kasvattanut mua ihmisenä ja oon yrittäny nauttia joka hetkestä, vaikka kovempiakin iskuja elämä on tässä vuoden aikana antanut. Listasin teille joitain asioita, mitä mulle on tapahtunut, joten koittakaa saada kiinni missä mennään.

VUONNA 2018... 


... Osallistuin penkkariajeluihin ja voi että miten kivaa olikaan!
... Kävin katsomassa Pikku G:tä Himoksella kavereiden kanssa. Niin monet biisit toi jonkunnäköisen throwbackin ala-asteelle, kun kuuntelin Pikku G:n biisejä koko ajan :D
... Seurasin raskain sydämmin vierestä rakkaan sukulaiseni sairauden etenemistä ja taistelunsa hävittyään olin saattamassa häntä viimeisellä matkallaan
... Kävin kuvailemassa hevosia laitumella
... Seurasin Nedan kehittymistä varsinaiseksi vesipedoksi!


... Valmistuin ylioppilaaksi, vietin ihanat ylioppilasjuhlat ympärilläni ihania läheisiäni ja illalla vietin ikimuistoisia valmistujaisia kanssani kärsineiden lukiokavereiden kanssa!
... Olen innostunut kalastuksesta niin paljon, että hommasin oman virvelin ja kalapakin sisältöineen
... Tein paljon töitä ja opin paljon uutta työhöni liittyen
... Tein pienen roadtripin ympäri Suomea parhaan ystäväni kanssa


... Sain koulupaikan Jämsästä merkonomilinjalta, jonka päätin kuitenkin hylätä ja pitää välivuoden etsien vielä sitä mun omaa juttua
... Olen istunut iltaa laavulla ystävieni kanssa
... Itkin Lahden mäkimontussa parhaan kaverini kanssa Cheekin jäähyväiskeikalla
... Tehnyt reissun Haaparantaan
... Valmistautunut jouluun


Siinä varmaankin suurimmat jutut mitä mulle on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Ei pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta eihän elämän pelkästään sellaista kuulukkaan olla. Pahimman surun yli on päästy ja aika on kullannut muistot, joten pääasiassa tästä vuodesta on jäänyt mieleen vain hyviä hetkiä. Toivottavasti saitte edes vähän kiinni siitä, miten mulla on mennyt. Nyt mulla edessä on vain rauhoittumista joulun viettoon, tai mun tapauksessa rauhoittumista viettämään joulu töissä... Joka tapauksessa, hyvää joulun odotusta just sulle!

Millainen vuosi sulla on ollut?

2018/05/13

TERVEISET SINNE TAIVAASEEN

Eilen oli kaunis, mutta rankka päivä. Päivä, jonka tiesin tulevan, mutta jonka läpikäyminen oli silti niin hankalaa. Eilen saateltiin mulle niin rakasta sukulaista viimeisellä matkallaan, viimeiselle leposijalleen.

Muutamia kuukausia sitten tämä matka alkoi ja se meni melko nopeasti. Yritin päästä käymään hänen luonaan niin usein kuin mahdollista ja työt antoi myöden. Ja joka kerta tulin sieltä kyyneleet silmissä kotiin. Tuntui pahalta katsoa vierestä, kun toinen ei todellakaan ole kunnossa ja tiedät, ettet voinut tehdä mitään hänen olonsa helpottamiseksi. Iso kiitos kaikelle hoitohenkilökunnalle, joka osallistui rakkaan läheiseni hoitoon.

Hän oli todella ahkera ja jaksoi loppuun asti pitää huolta kaikista muista. Hän oli mulle kuin toinen pappa; tukija ja kannustaja kaikessa mitä mä tein. Hän on tehnyt niin sanoinkuvailemattoman paljon myös muiden eteen. Hän huolehti loppuun asti muista ja varmisti, että kaikilla on varmasti kaikki hyvin. Toivottavasti hän sai nukahtaa levollisena ikiuneen, luottaen siihen, että me pärjäämme täällä. Hän on ollut iso osa mun elämää ja antanut monet neuvot, jotka nyt kulkevat mukana mun elämässä. Hän oli tarkka, mutta reilu ja ymmärtäväinen ihminen. Häneltä voi ottaa mallia niin monessa asiassa. 

Hän jaksoi aina olla niin ylpeä musta. Hän oli ylpeä siitä, että mä olen niin maaseutuläheinen ihminen. Hän oli ylpeä mun hevosharrastuksesta. Ennen kaikkea hän oli ylpeä mun koulutaipaleesta ja etenkin siitä että lähdin lukioon. Vielä viimeisinä hetkinään hän muisti sanoa mun papalle, että "viekää minut sitten Jennan ylioppilasjuhliin". Voitte vain kuvitella, miten paljon tää varjostaa ylioppilasjuhlien järjestämistä. Henkilö, joka on muistanut kysyä miten koulussa menee joka kerta kun ollaan nähty ja joka mun ylioppilasjuhlia on eniten odottanut, ei olekkaan paikalla. Mä vaan toivon, että hän sinä päivänä kun saan valkolakin painaa päähäni, edelleen yhtä ylpeänä katsoo pilven reunalta. Koska mun mielessä hän tulee sinä päivänä olemaan.

Sanotaan, että parhaat lähtee ensin, ja nyt oli hänen vuoronsa. Hän taisteli elämästään niin kauan kuin pystyi. Vahva sydän taisteli loppuun asti. Mulla on kova ikävä, mutta tiedän että hän on nyt paremmassa paikassa, ilman kipuja. Hän tulee elämään mun ja niin monen muun muistoissa.


Pois aurinko painui,
lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta, 
mut kaukana korven tummuvan yöstä,
soi laulu ihmisen työstä.

-Eino Leino

Kun muistelemme yhteisiä tietä,
kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,
on nyt sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

Lepää rauhassa 

2018/03/19

LUKIOLAINEN 2015-2018

3 vuotta, 75 lukiokurssia, viidet ylioppilaskirjoitukset, paljon uusia kavereita...

... niistä oli mun lukioaika tehty. Nyt se aika on aikalailla takanapäin. Olin tänään viimeistä kertaa lyseosalissa pähkäilemässä ruotsin yo-kokeen kanssa ja kun siitä salista astuin pihalle niin päällimmäisenä ajatuksena oli, että "toivottavasti mun ei tarvii enää tehdä yhtäkään ylioppilaskoetta." Tein viikon sisään 4 ylioppilaskoetta ja voin kertoo, että kyllä oli stressikin sen mukainen. Välillä unta ei meinannut illalla tulla, kun jännitti. Välillä ei meinannut ajattelusta tulla mitään kun pää oli jumissa ruotsin interrogaatiopronomineista, terveystiedon preventiosta ja ties mistä muusta.


Jos kirjotuksia ei lasketa, niin ehkä mulla tulee vähän ikävä lukiota. Mulla tulee ikävä kavereita, ikävä niitä kaikkia nauruja, ikävä sitä, että istuttiin koulun kahviossa hajoamassa siihen, miten perseestä koko lukio on. Vaatihan se työtä, välillä pitkiksi venyneitä iltoja ja välillä vähän itsensä pakottamistakin. Nyt jos aattelen taaksepäin, niin ei se tunnu enää niin pahalta, vaikka ne kaikki fiilikset on vielä kirkkaana mielessä. 

Nyt tuntuu helpottuneelta. Samalla vähän myös jännittää, millasia arvosanoja sieltä sitten tulee. Mut ehkä se oli tässä, kaikkeni annoin ja tuntuu, että enempää en ois tällä hetkellä pystyny antamaan. Että ehkä se oikeesti oli tältä erää tässä. 

Tällä hetkellä oon hakenut opiskelemaan merkonomiksi, ehkä tässä korkeakoulujen haussakin vielä haen.. Lisäksi käyn töissä ja olen siellä ainakin syksyyn asti. Jos koulupaikkaa ei tule, tai kesän alussa tuntuu, etten halua heti uudestaan kouluun, niin töiden jatkaminen ja välivuosi ovat mulle myös mahdollisuus.


Kiitos Jyväskylän lyseon lukio, kohtelit hyvin.

ps. oon salaa myös onnellinen että kerkesin pois 5-jaksojärjestelmän jaloista
pps. kuvat on satunnaisia koneelta löytyneitä, joten sanotaanko vaikka että ne ovat muistoja matkan varrelta

2018/01/01

WELCOME 2018

Vuosi 2017 alkoi mulle tosi rankalla tavalla. Mulla oli tosi paljon ajateltavaa ja olin muutenkin koko alkuvuoden ihan sekasin. Tein silloin tyhmiäkin asioita, joita kadun vieläkin. Samaan aikaan oon kuitenkin onnellinen, että kaikki päättyi parhaalla mahdollisella tavalla ja elämä jatkui. Samaan aikaan blogi eleli aika hiljaista elämää, johtuen siitä, että mun mieli ajelehti sellasta vuoristorataa, jota en saanut pysähtymään. Sitten se raja tulikin jossain vastaan, että oli vaan otettava pieni breikki tästä postaamisesta. Mun piti hetkeks hellittää siitä stressistä ja mennä vaan sen mukana mitä tuli eteen, ilman että mun tarvitsi ajatella blogia.


Loppukeväällä asiat tasaantuivat sitten hetkeksi ja kesän alussa tuli mulle iso hyppy tuntemattomaan. Muutin omilleni, opettelin ottamaan vastuuta yksin itestäni. Se oli aluks pelottavaa ja itkinkin välillä, mutta loppujen lopuks oon tosi tyytyväinen tähän ratkasuun. En kanna kaikkea vastuuta yksin, vaan mulla on poikaystävä joka on tässä kaikessa mukana. Ja vihdoinkin oon saanu tuntea sen vastuun mukana tulleen vapauden. Koko tää kombo on vaan jotain niin uskomatonta ja oon tosi onnellinen, että tein tän hypyn tähän pisteeseen. Oon samalla älyttömän kiitollinen kaikille, jotka on tukenu ja auttanu tässä projektissa. 


2017 oli siis tosi erilainen vuosi. Se ei ollut mulle myöskään mikään helpoin vuosi. Kohtasin paljon pelottavan tuntemattomia asioita, mutta ne toi mukanaan paljon kokemusta. Vuonna 2017 oon saanu kokea myös paljon kivoja asioita, oon tutustunut uusiin ihmisiin ja samalla saanut tehdä mulle tärkeitä asioita; oon päässyt suhteellisen usein ratsastamaan, oon saanut kouluttaa koiranpentua ja niin edelleen. 


Uusi vuosi 2018 tuo varmasti mukanaan myös uusia kujeita. Vuoden 2018 isoimmat muutokset liittyvät varmasti kouluun; mun pitäisi valmistua kesällä ja mun pitäisi tietää mitä haluan tehdä lukion jälkeen. Kaikki tuo pelottaa, mutta yritän pysyä tyynenä ja mennä sen mukana, mitä eteen tulee. Toivon, että vuosi 2018 kasvattaa mun itsetuntemusta ja mahdollisesti löydän sen, mitä haluan tehdä "isona". Toivon myös, että vuosi 2018 tuo mukanaan paljon ainutlaatuisia muistoja.


Nautitaan yhdessä vuodesta 2018!