Oon jo jonkin aikaa ajatellu kirjottaa vähän syvällisempää tekstiä, vaikka en tiiä kuin moni tällästä jaksaa ees lukee? Anyway, aattelin kirjottaa jutusta, joka kuuluu mun joka päiväseen elämään. Aattelin kertoa mun koirista, mun parhaina kavereina.
Jos lähetään ihan siitä, niin mulla on siis kaks koiraa. Toyvillakoira narttu Fiona 2v ja kääpiö-/keskikokoinenvillakoira uros Onni melkein 3v. Oon aina rakastanu eläimiä, ja haave omasta koirasta tosiaan toteutui muutama vuosi sitten kun Onni muutti meidän perheeseen. Siitä se sitten lähti. Ylä- ja alamäet. Kuitenkin joka päivä oon onnellinen siitä, että mulla on se karvainen hännänheiluttaja ovella vastassa kun tuun kotiin.
En mä osaa sanoa, onko jompi kumpi näistä kavereista mulle tärkeempi kun toinen. Enkä ehkä voiskaan sanoo. Molemmat merkkaa mulle enemmän kun mikään muu. Kai näiden tärkeydestä jotain kertoo se, että aina kun oon ollu ripareilla ja kun porukat on tuonu Onnin ja Fionan vierailupäivänä, niin oon itkeny. Mulla on ollu aina niin kauhee ikävä näitä rakkauksia!
Koirat on sellasia ystäviä, jotka on aina mua varten siinä. Sillon kun on paha olla, niin voin ottaa jomman kumman näistä syliin, itkeä jos siltä tuntuu. Jos ei oo ketään muuta joka kuuntelee, niin aina on se koira. En tiiä mitä tekisin, jos mulla ei olis näitä rakkaita aina sillon kun niitä eniten tarviin.
Siinä missä koirat jakaa mun kanssa ne huonot ja heikot hetket, niin koirat jakaa mun kanssa myös ne iloset jutut. Näitten rakkaitten kanssa on mm. ikuistettu mun rippikuvia (joita en tässä tosin kehtaa julkaista..), nää karvakaverit on aina heiluttamassa häntää vieressä kun oon oikein innostunu jostain. Enkä vois enää kuvitella mun aamua alkavaks muuten kun sillä, että mun naama nuollaan märäks (Fiona ♥) Oon vaan niin älyttömän onnellinen, et nää on just mun koiruuksia. On ollu hienoo nähdä näitten kasvavan ja oppivan aina uutta.
En ikinä vaihtais näitä pois ♥