EMPTY

Oon huomannu itelläni hyväks keinoks purkaa asioita valokuvaamalla ja kirjottamalla. Eilinen päivä meni mun kohdalla kaikkee muuta kun hyvin, sen takia nyt tälläinen postaus.. Eiliseltä käteen jäi ainaki henkisiä vaurioita, ja tän päiväsellä metsälenkillä kameran ja koirien kanssa oli aikaa miettiä, kelata kaikki uudestaan. "tää ei toimi", kyyneleet, kolahdus, "kato mitä sä teit!?"...

Tiiän, että en pääse kaikesta eilisestä vielä pitkään aikaan yli, mut oon kiitollinen siitä, et mulla on ystäviä jotka auttaa mut jaloilleen sillon kun en ite jaksa. Just nyt on hetken helpompi olla, mut uskon että se ahdistus palaa vielä. Tuun varmaan menettämään vielä monet yöunet, itkemään monet itkut, mut uskon kyllä siihen mitä mulle on kerrottu. Elämä potkii välillä päähän ja kovaa, mut tunnelin päässä on valoa. Ajan kanssa tää menee ohi, ja oon taas vahvempi kuin aikasemmin. Ihan oikeesti, mä uskon tohon. Oon valmis ottamaan oman aikani tän asian kans, mut mä pääsen tästä yli. Tiiän sen.