LUKIOLAINEN 2015-2018

3 vuotta, 75 lukiokurssia, viidet ylioppilaskirjoitukset, paljon uusia kavereita...

... niistä oli mun lukioaika tehty. Nyt se aika on aikalailla takanapäin. Olin tänään viimeistä kertaa lyseosalissa pähkäilemässä ruotsin yo-kokeen kanssa ja kun siitä salista astuin pihalle niin päällimmäisenä ajatuksena oli, että "toivottavasti mun ei tarvii enää tehdä yhtäkään ylioppilaskoetta." Tein viikon sisään 4 ylioppilaskoetta ja voin kertoo, että kyllä oli stressikin sen mukainen. Välillä unta ei meinannut illalla tulla, kun jännitti. Välillä ei meinannut ajattelusta tulla mitään kun pää oli jumissa ruotsin interrogaatiopronomineista, terveystiedon preventiosta ja ties mistä muusta.

Jos kirjotuksia ei lasketa, niin ehkä mulla tulee vähän ikävä lukiota. Mulla tulee ikävä kavereita, ikävä niitä kaikkia nauruja, ikävä sitä, että istuttiin koulun kahviossa hajoamassa siihen, miten perseestä koko lukio on. Vaatihan se työtä, välillä pitkiksi venyneitä iltoja ja välillä vähän itsensä pakottamistakin. Nyt jos aattelen taaksepäin, niin ei se tunnu enää niin pahalta, vaikka ne kaikki fiilikset on vielä kirkkaana mielessä. 

Nyt tuntuu helpottuneelta. Samalla vähän myös jännittää, millasia arvosanoja sieltä sitten tulee. Mut ehkä se oli tässä, kaikkeni annoin ja tuntuu, että enempää en ois tällä hetkellä pystyny antamaan. Että ehkä se oikeesti oli tältä erää tässä. 

Tällä hetkellä oon hakenut opiskelemaan merkonomiksi, ehkä tässä korkeakoulujen haussakin vielä haen.. Lisäksi käyn töissä ja olen siellä ainakin syksyyn asti. Jos koulupaikkaa ei tule, tai kesän alussa tuntuu, etten halua heti uudestaan kouluun, niin töiden jatkaminen ja välivuosi ovat mulle myös mahdollisuus.

Kiitos Jyväskylän lyseon lukio, kohtelit hyvin.

ps. oon salaa myös onnellinen että kerkesin pois 5-jaksojärjestelmän jaloista

pps. kuvat on satunnaisia koneelta löytyneitä, joten sanotaanko vaikka että ne ovat muistoja matkan varrelta