2016/09/25

ONLY HUMAN

Tällein yöllä, vailla tekemistä, on välil hyvä pysähtyä. Pysähtyä miettimään elämää. Nyt mä pysähdyn. 

Mä en täällä blogin puolella hirveesti puhu mitä tunnen. Yleensä on vaan helpompi olla kirjottamatta. Koska kaiken, minkä nettiin kirjottaa, niin yleensä myös jää sinne. Mut toisaalta, mulle on luonnollisempaa kirjottaa asioista, kun esimerkiks puhua. Sen takia mä nyt poikkeen mun omasta säännöstä. Nyt mä oon rehellinen teille, ja ennen kaikkea itelleni.


Nyt mä myönnän itelleni, että just nyt mulla on vaikeeta. On ollu jo jonkun aikaa, enkä tiiä helpottaaks tää ens viikolla, ens kuussa tai ens vuonna. En mä voi tietää, eikä mun varmaan tarviikkaan tietää. Hetkittäin tää on yhenlaista selviämistä. Välillä vaatii tekemistä, et jaksan aamulla nousta sängystä ylös. Välillä en vaan jaksa kiinnostua oikein mistään. Välillä en jaksa tuntee ja meen ja teen sellases koomassa. Mun mielestä se on ihan okei. Ei mun aina tarviikkaan. Ei mun aina tarviikkaan olla se hymyilevä, energinen ja iloinen Jenna. Eikä se mitään, jos joku ei ymmärrä. Sillon niillä ihmisillä ei oo väliä mulle.


Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun ensin menee hyvin ja elämä hymyilee, mutta sitten kaikki se hyvä kääntää selkänsä ja kaikki menee vaan alaspäin. Niin mulle kävi. Ehkä tää opettaa, ehkä tää kaikki tekee musta vahvemman. Ja tällästähän tää elämä on; jatkuvia nousu- ja laskusuhdanteita. On ihan okei itkee sillon kun siltä tuntuu. On myös ihan okei nauraa sillon kun siltä tuntuu. Eikä kukaan voi syyllistää mua siitä.


Ja jos tarkkaan aatellaan, niin saanhan mä olla monesta asiasta kiitollinenkin; mulla on välittävä poikaystävä, joka jaksaa nostaa mut ylös, sillon kun en ite haluu ees nousta. Mulla on mun harrastukset ja mulla on katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa. Silti oon ollu monta kertaa luovuttamassa. Oon monta kertaa ajatellu, että ihan sama. Silti jostain 1000 paskan asian takaa löytyy aina se yks syy jatkaa. Se yks asia, mitä tavotella ja minkä takia nousta jaloilleen.


Ja kuitenkin, kaiken jälkeen elämä voittaa vielä.

ps. Nää kuvat on Jyväskylän Valon Kaupunki -tapahtumasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

★ Nikon D3100, Nikkor AF-S 18-55mm
★ Minut tavoittaa myös sähköpostilla: jennnuin@gmail.com
★ Tarkastan jokaisen kommentin ennen julkaisua, joten älä turhaan lähetä kommenttiasi kahdesti!

KIITOS KOMMENTISTA!